Tarinoita vanhakartanolaisista – elämämme arkea ja iloa.
Kevään kasvukauteen kun valmistaudutaan, pieni retki on paikallaan ennen sitä. Vanhakartanon työntekijät tutustumassa Tyky-iltapäivänä Turun upeaan Merimuseoon Forum Marinumiin. Samalla kuulimme kertauksen viime kaudesta, myös tulevan vuoden suunnitelmat kerrattiin.
Veli-Pekka
Olen työskennellyt Vanhakartanon tilanhoitajana nyt neljän vuoden ajan. Kartano on ollut osa minua jo lapsuudestani saakka, sillä vartuin samoissa maisemissa isäni tehdessä samaa työtä, jota minä nyt teen. Taustani ja yhteys luontoon ovat ohjanneet minua omistautumaan kestävään ja monipuoliseen viljelyyn, jossa korostuu biologian ymmärrys ja maan monimuotoisuuden arvostus ja säilyttäminen.
Koulutukseltani olen agrologi, ja intohimoni maanviljelyyn on vain kasvanut vuosien saatossa. Parasta työssäni kartanolla on yhteistyö ja yhteisten tavoitteiden saavuttaminen muiden ihmisten kanssa, erityisesti haastavissa olosuhteissa. Meillä on sekä vakituisia työntekijöitä että kausiluonteista työvoimaa. He kaikki ovat omistautuneet laadukkaan sadon tuottamiseen.
Olen ylpeä siitä, että saan olla osa kartanon pitkää ja arvokasta historiaa. Tämä ei ole vain työpaikka, vaan osa suurempaa perinnettä ja suomalaisuutta. Haluan kunnioittaa tätä perintöä, pyrkien samalla edistämään kestävää maataloutta ja koko alueen elinvoimaisuutta.
Luonto tuo joka päivälle muuttujia ja luonnon kanssa yhdessä työskentely ja olosuhteisiin mukautuminen ovat keskeinen ja mielenkiintoinen osa elämää kartanolla.
Uskon, että korkealaatuisen tuotannon ytimessä on tiivis yhteistyö niin omassa porukassamme kuin laajemmankin viljelijäyhteisön kanssa. Laatu merkitsee minulle sitoutumista parhaisiin mahdollisiin viljelytapoihin, joiden avulla kasvatamme kestävästi terveellisiä ja maukkaita kasviksia suomalaisiin pöytiin.
Oksana
Nimeni on Oksana Trufanova. Tulin Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 2011 poimimaan mansikoita. Vuonna 2019 aloitin työskentelyn KVK:lla. Pidän työstäni ja tiimistäni.
Suomessa on erittäin kaunis luonto, paljon järviä ja ystävällisiä ihmisiä. Olen ammatiltani ompelija; Ukrainassa ompelin vaatteita omassa studiossani. Suomessakin jatkan ompelua, mutta harrastuksena. Haluaisin, että Ukrainan tilanne palautuisi normaaliksi, että siellä olisi rauha ja että ihmiset, jotka joutuivat lähtemään kotoa, voisivat palata.
Alona
Nimeni on Alona Klein, olen kotoisin Kryvyi Rihistä, Ukrainan suurimmasta metallurgisesta kaupungista. Opiskelin Metallurgisessa akatemiassa teknisen kääntäjän erikoisalalla.
18-vuotiaana opiskelijana tulin ensimmäistä kertaa Suomeen, kauniiseen Köyliöön. Äitini oli työskennellyt täällä jo monta vuotta, joten halusin tulla myös. Olen monta vuotta työskennellyt Torkkelin marjatilalla ja mansikkakauden jälkeen jatkan Vanhakartanossa. Vuonna 2016 mieheni tuli tänne myös töihin.
Olimme pitkään yrittäneet lasta, vihdoin tyttäremme sai alkunsa täällä. Onnellista oli lähteä täältä pieni tyttö vatsassa Ukrainaan. Joskus vitsailemmekin, että tyttäremme on puoliksi suomalainen. Siksi rakastan tätä maata, se antoi meille elämän tarkoituksen. Tytön syntymän jälkeen pidin lyhyen tauon töistä huolehtiakseni hänestä, mutta täysimittaisen sodan alkaessa myötä tulin tänne takaisin töihin. Tytär on nyt jo 7-vuotias koululainen ja on isänsä kanssa Ukrainassa kun minä teen töitä täällä. Vanhakartanossa tullessani istutin ja leikkasin kaalia, työskentelin Kasvis-Kartanolla kaalin leikkuussa sekä olin mukana porkkanoiden ja perunoiden nostossa. Tämän kahden vuoden ajan minulle on tuonut iloa myös traktorilla ajo. Enpä olisi koskaan ajatellut, että se hallitseminen toisi niin hyvän mielen. Olen hyvin kiitollinen kaikista uusista kokemuksista, mahdollisuuksista ja ihmisistä, joita minulla on ollut onni tavata täällä.
Olena
Olen Olena Andriievska, 42-v., ukrainalainen. Koulutukseltani olen ”Agronomy”, ja olen valmistunut vuonna 2004 Zhytomyrin agroekologisesta yliopistosta. Vuonna 2019 tulin ensimmäistä kertaa Suomeen mansikoiden poimintaan.
Vuonna 2020 aloin työskennellä kausityöntekijänä Köyliön Vanhakartanon tilalla. Istutimme kaalia ja perustimme ensimmäiset parsakasvustot juurista. Myöhemmin parsa tulikin päätyökseni: organisoin sen keruuta ja pakkaamista, sekä hoidan kasvustoja. Parsat ovat ihmeellisiä, herkullisia ja kiehtovia kasveja. Olen iloinen voidessani olla yksi yhteisömme jäsenistä. Luonto on täällä kaunista, ja jokainen työpäivä erilainen. Olen onnellinen nainen!
Nadja
Tulin Ukrainasta Suomeen sodan alettua ja olen ollut Vanhakartanolla töissä noin kaksi vuotta.
Alusta asti olen kokenut työympäristön erittäin positiivisena. Työolosuhteet ovat hyvät, ja kaikkien asenne työntekijöitä kohtaan on kannustava ja arvostava.
Olen opiskellut agronomiaa ja minulla oli jo kokemusta viljelystä kotitilaltamme Ukrainassa.
Aloitin työt kartanolla peltotöissä ja työskentelin kaalin, porkkanan, parsan ja muiden kasvien parissa. Istutin ja leikkasin kaalia, istutin perunoita, levitin hyönteisverkkoja porkkanalle ym. . Nyt olen työskennellyt kaalinkäsittelyn parissa kaalihallin puolella.
Tämä on ensimmäinen kokemukseni työskentelystä Suomessa, ja meidän porukan yhteishenki on ollut loistava. Kasvis-Kartanolla työskentelee kanssani viisi ihmistä ja olemme tiivis ryhmä, joka tukee toisiaan.
Olen oppinut kartanolla uusia taitoja, kuten pinontalaitteen ajamisen ja se on ollut hauskaa. Haluaisin oppia ajamaan isoa trukkia, sillä se olisi varmasti mielenkiintoista ja uutta minulle. Aiemmin olen ajanut vain polkupyörää, sillä minulla ei ole ajokorttia.
Välillä kommunikaatiossa on omat haasteensa kielimuurista johtuen, mutta löydämme aina tavan ymmärtää toisiamme, vaikka Google Kääntäjän avulla. Kommelluksilta ei olla vältytty, mutta ne ovat vain tuoneet naurua ja iloa päiviin.
Kevät on paras vuodenaika kartanolla. Silloin tuntuu kuin palaisi kotiin. Luonto herää eloon, kylvötyöt alkavat ja energia talven jälkeen on korkealla – se on parasta aikaa!
Ville
Olen 33-vuotias Köyliössä syntynyt Ville Kangasperko. Aloitin työt Köyliön Vanhakartanon palveluksessa jo 17- ja 18-vuotiaana kesätöissä sähköalan perustutkintoa suorittaessani.
Porin Prikaatin asepalveluksen jälkeen minusta tulikin vakituinen työntekijä Köyliön Vanhakartanoon. Viihdyin jo kesätöissä niin hyvin että aloin suorittaa maatalousalan perustutkintoa oppisopimuksella Kokemäellä.
Vanhakartano on aina ollut tukemassa koulutusta ja kannustaa henkilökuntaansa kouluttautumaan lisää. Meillä saa koulutusta aina uusiin asioihin, koneisiin, laitteisiin, aineisiin ym.
Maatalous ja maatalouden työt ovat minulle tärkeitä, ja tunnenkin olevani tärkeässä tehtävässä täällä niiden parissa. Juuri hetki sitten sain ajaa traktorivetoista Dewulf-nostokonetta joka nostaa kartanon juurekset, ja tällä hetkellä on kaalin nosto menossa.
Parasta minulle on Vanhakartanossa työyhteisö, työkaverit ja esihenkilöt. Kaikkien kanssa minun on erittäin helppo tulla toimeen. Hyvää työssäni täällä on myös töiden monipuolisuus, saan tarttua monenlaiseen työhön. Koneet kiinnostavat minua ja niiden korjaukset ovat mielipuuhaani. Minä riennän paikalle kun jokin kone tarvitsee korjausta tai selvitystä vikaansa. Tunnenkin lähes kaikki koneemme kuin” omat taskuni”. Koneet pitää olla kunnossa, jotta työt sujuvat.
Alona
Nimeni on Alona Klein, olen kotoisin Kryvyi Rihistä, Ukrainan suurimmasta metallurgisesta kaupungista. Opiskelin Metallurgisessa akatemiassa teknisen kääntäjän erikoisalalla.
18-vuotiaana opiskelijana tulin ensimmäistä kertaa Suomeen, kauniiseen Köyliöön. Äitini oli työskennellyt täällä jo monta vuotta, joten halusin tulla myös. Olen monta vuotta työskennellyt Torkkelin marjatilalla ja mansikkakauden jälkeen jatkan Vanhakartanossa. Vuonna 2016 mieheni tuli tänne myös töihin.
Olimme pitkään yrittäneet lasta, vihdoin tyttäremme sai alkunsa täällä. Onnellista oli lähteä täältä pieni tyttö vatsassa Ukrainaan. Joskus vitsailemmekin, että tyttäremme on puoliksi suomalainen. Siksi rakastan tätä maata, se antoi meille elämän tarkoituksen. Tytön syntymän jälkeen pidin lyhyen tauon töistä huolehtiakseni hänestä, mutta täysimittaisen sodan alkaessa myötä tulin tänne takaisin töihin. Tytär on nyt jo 7-vuotias koululainen ja on isänsä kanssa Ukrainassa kun minä teen töitä täällä. Vanhakartanossa tullessani istutin ja leikkasin kaalia, työskentelin Kasvis-Kartanolla kaalin leikkuussa sekä olin mukana porkkanoiden ja perunoiden nostossa. Tämän kahden vuoden ajan minulle on tuonut iloa myös traktorilla ajo. Enpä olisi koskaan ajatellut, että se hallitseminen toisi niin hyvän mielen. Olen hyvin kiitollinen kaikista uusista kokemuksista, mahdollisuuksista ja ihmisistä, joita minulla on ollut onni tavata täällä.
Jari
Olen Jari Taivainen, pian 56 vuotias Huittisten Vampulasta. Asun vaimoni kanssa kotitilallani ja käyn sieltä Kasviskartanolla töissä.
Olin ensimmäisen kerran töissä syksyllä 2014 Timo Lipiäisen pyynnöstä kiireapulaisena yhden päivän. Vakituisena olen ollut vuoden 2016 alussa.
Viljelin kotitilaani vuodesta 1994 vuoteen 2012, meillä oli myös kanoja kananmunien tuotantoon. Suoritin luontokartoittajan erikoisammattitutkinnon vuosien 2012-2013 aikana. Luonnon seuraaminen on minulle mieluinen harrastus.
Työhöni kuuluu mm. syksyisin sopimustuottajien kaalin vastaanotto ja varastointi ennalta suunniteltuihin varastoihin. Työpäivän pituus voi silloin venyä iltamyöhään, koska kaalit pitää saada heti noston jälkeen varastoon. Talvikautena työt ovat suurelta osaltaan kaalien käsittelyä ja myyntikuntoon laittoa varastoista muiden työntekijöiden kanssa. Koneista huolehtiminen on tärkeä osa minun työtäni, katson että kaikki toimii oikealla tavalla. Hoidan rasvauksia ja kuljettimien tarkastuksia. Omavalvonnan ylläpito ja huolehtiminen on osa työtäni, otan tarvittaessa näytteitä laboratorioon lähetettäväksi.
Toimin kaalihallin esimiehen sijaisena, silloin hoidan myös tilauksia ja toimituksia.
Kasvis-Kartano on turvallinen työpaikka, välillä aikataulutettua mutta myös joustavaa molemmin puolin. Työkaveri erittäin mukavia ja viihdyn erittäin hyvin. Ukrainalaisten työkaverien myötä olen oppinut uutta toisen maan kulttuuristakin.